Hei!
On helppoa kirjoittaa kun ä on ä ja i on i ja @ on oikealla paikalla. Sunnuntai-yötä vasten saavuimme Suomeen, tiemme tosin Puuroisen kanssa erosivat jo Riikassa. Istanbulista lähdimme rukousten saattelemana, sillä tapasimme muslimilta näyttäviä amerikkalais-kristittyjä aamupalalla ja selvisi, että olemme samaa kansaa. Sitten aamurukouksen jälkeen suhasimme lentokentälle, ehdimme viime minuutilla lennolle ja hepskukkuu,
Olemme taas Suomessa.
En pudonnut invidualistiseen yksinäisyyteeni Puurosesta erottuani, sillä kemijärveläiset kansoittivat autiuden. Ihailtuani hetken koti-ikkunan takana avautuvaa vehreää lammen rantaa, lähdinkin riparille. Täällä sitä nyt viserrellään suomalaisten teinien kanssa ja nähdään enää unia matkan vapaudesta. Se vapaus säteilee kuitenkin edelleen hyvää arkeeni, vaikka väsyneenä lähdinkin riparille. Sain virkistäytyä reissussa ja opetella olemaan jossittelematta turhia. Asiat ovat myös muuttuneet täällä, sillä nyt kun palasin, en enää palannut Kemijärvelle jäädäkseni, tulin vain käymään.
Lopuksi Puuroiselle omistettu kappale:
"Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa, täällä minä sinun kanssas kerran olla sain kahden vain."
Puuroinen kirjoittakoon oman testamenttinsa jos ehtii, omasta puolestani KIITOS!
Pikkunen
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Matkailun melankolia
Ei ole olemassa surullisempaa kuin pölyhuiskuja jatesakista myyva mies. No ehka toiseksi surullisinta on likaisesta termarista teeta myyva mies, muovimukikin suli kasiini ja voi olla etta mun mahakin suli kun oli ihan kuralla aamulla. (sitten rukolimme aamulla ja paranin niin ettei ole haitannut herkuttelua:) Kolmanneks surullisinta on sillan alla oleva kallis kalaravintola, minka ainoita asiakkaita olimme tanaan. Yes please, were are you from, welcame, extra prıce only for you...ja kaikki kavelevat viereiseen kalaravintolaan. Ravintolan sisaanheittajien tyo muuttuu yha epatoivoısemmaksi. Okei, myos nuppineuloja myyva vanha mies on hyvin surullista, niin ja sellaiset vaaleanpunaiset tanssivat ja laulavat elektroniset barbıe-lelut ovat surullisia. Niita voi ostaa metrotunnelista, niin kuin satoja muitakin hyodyllisia tavaroita.
Taman keskella seilaamme kuin kuningattaret.
Kerran olin todella toykea eraalle avuntarjoajalle. Sen jalkeen olen tehnyt parannusta: nielen kulttuurıshokkini ja olen kaikesta huolimatta ystavallinen ja kiva, vaikken ostaisikaan mitaan. Tama on kulttuuriero ja toisaalta, kun menemme hieman turistialueesta sivulle pain, ovat ihmiset hillitympia ja aidomman ystavallisia.
İloisempiin asioihin:
Kavin eilen kampaajalla Aasian puolella! Kampaamo ei ollut ihan halvinta laatua, mutta luulen etta olin silti ensimmainen lansimaalainen vaaleahapsinen nainen, jonka hiukset kampaajana toiminut mies on leikannut. Paneutuminen asiaan oli erinomaista ja milli kerrallaan hiukset saivat mallia varmoissa kasissa. Mikali asuisin taalla, hanesta tulisi ehdottomasti luotto-kampaajani, sen verran loistava oli lopputulos. Varsinkin, kun edellinen leikkaus tapahtui kynsisaksilla Sannan toimesta. Nyt oli laatu kohdallaan. Lopuksi oli kaksi miesta viimeistelemassa, apupoika nosti hiussuortuvan kerrallaan ja itse mestari kiharsi suoristusraudalla. Kampaajan asennot olivat kylla enemman rokkistaralle sopivia, mutta hyva show on toki tarkea asia.
Palveluammateissa toimivat ovat lahes kaikki miehia. Naisen asema lienee islamilaisittain erittain hyvalla tasolla taalla, mutta silti tama on miesten maailma. Kavimme tanaan vierailulla Hagia Sofiassa (bysantin ajalla kristillisen maailman keskus, sen jalkeen moskeija ja nyt museo) seka hulppeassa sinisessa moskeijassa. Muslimeilla ei ole tarjolla naiselle paljon, ei maan paalla eika taivaassa. Tai no, mokeija oli kylla kaunis mosaiikkeineen ja matto pehmea varpaiden alla. Onneksi on kuitenkin elava Jumala, jonka rakkaus valaisee tamankin naisen tien.
Jasminilla oli niin mukavaa olla kylassa, etta nyt on jo vahan ikava. Paiva oli silti oikein hyva taalla turistina turistien joukossa. Huomenna lennetaan Suomeen, aika on mennyt kasittamattoman nopeasti. Olen ollut totaalisesti muissa maailmoissa.
Anni
Taman keskella seilaamme kuin kuningattaret.
Kerran olin todella toykea eraalle avuntarjoajalle. Sen jalkeen olen tehnyt parannusta: nielen kulttuurıshokkini ja olen kaikesta huolimatta ystavallinen ja kiva, vaikken ostaisikaan mitaan. Tama on kulttuuriero ja toisaalta, kun menemme hieman turistialueesta sivulle pain, ovat ihmiset hillitympia ja aidomman ystavallisia.
İloisempiin asioihin:
Kavin eilen kampaajalla Aasian puolella! Kampaamo ei ollut ihan halvinta laatua, mutta luulen etta olin silti ensimmainen lansimaalainen vaaleahapsinen nainen, jonka hiukset kampaajana toiminut mies on leikannut. Paneutuminen asiaan oli erinomaista ja milli kerrallaan hiukset saivat mallia varmoissa kasissa. Mikali asuisin taalla, hanesta tulisi ehdottomasti luotto-kampaajani, sen verran loistava oli lopputulos. Varsinkin, kun edellinen leikkaus tapahtui kynsisaksilla Sannan toimesta. Nyt oli laatu kohdallaan. Lopuksi oli kaksi miesta viimeistelemassa, apupoika nosti hiussuortuvan kerrallaan ja itse mestari kiharsi suoristusraudalla. Kampaajan asennot olivat kylla enemman rokkistaralle sopivia, mutta hyva show on toki tarkea asia.
Palveluammateissa toimivat ovat lahes kaikki miehia. Naisen asema lienee islamilaisittain erittain hyvalla tasolla taalla, mutta silti tama on miesten maailma. Kavimme tanaan vierailulla Hagia Sofiassa (bysantin ajalla kristillisen maailman keskus, sen jalkeen moskeija ja nyt museo) seka hulppeassa sinisessa moskeijassa. Muslimeilla ei ole tarjolla naiselle paljon, ei maan paalla eika taivaassa. Tai no, mokeija oli kylla kaunis mosaiikkeineen ja matto pehmea varpaiden alla. Onneksi on kuitenkin elava Jumala, jonka rakkaus valaisee tamankin naisen tien.
Jasminilla oli niin mukavaa olla kylassa, etta nyt on jo vahan ikava. Paiva oli silti oikein hyva taalla turistina turistien joukossa. Huomenna lennetaan Suomeen, aika on mennyt kasittamattoman nopeasti. Olen ollut totaalisesti muissa maailmoissa.
Anni
Taa ilta on viimeinen
Takaumia:
Keskiviikko-aamu valkeni viileampana, ulkona oli mukava liikkua ja lahdimme tutustumaan Topkapin palatsiin. Palatsissa on asunut sulttaanit jostain 1400-luvulta asti. Jokainen on rakentanut hieman lisaa ja alue onkin kokonaisuudessaan lahes pienoiskaupunkı, jossa asui parhaimmillaan n. 4000 ihmista. Palatsi olı toki nayttava koru-, vaate- ja kultaesineineen, mutta eniten itse viihdyin hulppeissa puutarhoissa, ruusuistutusten ja lehmuskujien keskella.
Turkkilainen kaupankayntı on tullut tutuksi basaareissa ja kadun pikkukauppojen myyjia vaıstellessa. 'Hello, how are you? Yes, please. Thank you.' on ehka yleisın hokema joka kaikuu selan takana kun marssitaan tylysti ohi. No ei me aina ohi menna. Just asken oltiin ostoksilla pikkuputiikissa, jossa meille tarjoiltiin maukkaat omenateet ja saatiin pieni kurkistus kauppiaan arkeen. Kauppias oli hyvin vasyneen oloinen nuorimies vitsailusta huolimatta; tyopaiva alkaa aamulla kahdeksalta ja loppuu illalla yhdeltatoısta. Hanella on maksimisaan yksi vapaapaiva viikossa, jos veli suostuu tulemaan tuuraamaan. Tuntui jopa pahalta ostaa pilkkahintaisia tuotteita, joiden hinta viela keskustelun aikana tippui. Saalimme ei kuitenkaan yltanyt niin pitkalle, etta olisimme suostuneet illallistarjoukseen ja diskoon tyopaivan paatteeksi.
Turkkilaisten yhteisollisyys on myos mielenkiintoinen asia. Yhteisollisyys ja jakaminen on hyvin erilaista kuin suomessa. Iltaisin miehet kokoontuvat pikkukahviloihın pelaamaan shakkia, kauppiaat juoksevat vaihtamaan rahaa naapuriputiikkiin, myyjat myyvat toistensa tuotteita ristiin ja miehet kavelevat kasikynkkaa tai kaulakkain kaduilla. Laheisyys ja koskettaminen on jokapaivaista ja helppoa.
Niinpa niin. Viimeinen yo hostellissa odottaa. Talla kertaa on kylla ehka erikoisin huonejako mita kertaakaan. Kaksi ystavallista japanilaista tyttoa, puhelias ranskatar, hiljainen Etela-amerikkalainen, yksi huivipaınen musliminainen ja myo kaks suomineitoo.
Ai niin, ja aamulla kun herasin, tyhjissa sangyissa nukkui kaksi miesta.
Viela viimeisen kerran tanaan se lahtee:
Hey, where are you from? We are from Fınland. Nice to meet you. Good night.
Sanna
Keskiviikko-aamu valkeni viileampana, ulkona oli mukava liikkua ja lahdimme tutustumaan Topkapin palatsiin. Palatsissa on asunut sulttaanit jostain 1400-luvulta asti. Jokainen on rakentanut hieman lisaa ja alue onkin kokonaisuudessaan lahes pienoiskaupunkı, jossa asui parhaimmillaan n. 4000 ihmista. Palatsi olı toki nayttava koru-, vaate- ja kultaesineineen, mutta eniten itse viihdyin hulppeissa puutarhoissa, ruusuistutusten ja lehmuskujien keskella.
Turkkilainen kaupankayntı on tullut tutuksi basaareissa ja kadun pikkukauppojen myyjia vaıstellessa. 'Hello, how are you? Yes, please. Thank you.' on ehka yleisın hokema joka kaikuu selan takana kun marssitaan tylysti ohi. No ei me aina ohi menna. Just asken oltiin ostoksilla pikkuputiikissa, jossa meille tarjoiltiin maukkaat omenateet ja saatiin pieni kurkistus kauppiaan arkeen. Kauppias oli hyvin vasyneen oloinen nuorimies vitsailusta huolimatta; tyopaiva alkaa aamulla kahdeksalta ja loppuu illalla yhdeltatoısta. Hanella on maksimisaan yksi vapaapaiva viikossa, jos veli suostuu tulemaan tuuraamaan. Tuntui jopa pahalta ostaa pilkkahintaisia tuotteita, joiden hinta viela keskustelun aikana tippui. Saalimme ei kuitenkaan yltanyt niin pitkalle, etta olisimme suostuneet illallistarjoukseen ja diskoon tyopaivan paatteeksi.
Turkkilaisten yhteisollisyys on myos mielenkiintoinen asia. Yhteisollisyys ja jakaminen on hyvin erilaista kuin suomessa. Iltaisin miehet kokoontuvat pikkukahviloihın pelaamaan shakkia, kauppiaat juoksevat vaihtamaan rahaa naapuriputiikkiin, myyjat myyvat toistensa tuotteita ristiin ja miehet kavelevat kasikynkkaa tai kaulakkain kaduilla. Laheisyys ja koskettaminen on jokapaivaista ja helppoa.
Niinpa niin. Viimeinen yo hostellissa odottaa. Talla kertaa on kylla ehka erikoisin huonejako mita kertaakaan. Kaksi ystavallista japanilaista tyttoa, puhelias ranskatar, hiljainen Etela-amerikkalainen, yksi huivipaınen musliminainen ja myo kaks suomineitoo.
Ai niin, ja aamulla kun herasin, tyhjissa sangyissa nukkui kaksi miesta.
Viela viimeisen kerran tanaan se lahtee:
Hey, where are you from? We are from Fınland. Nice to meet you. Good night.
Sanna
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Tilaa
Aamuruuhkasta suurelle tiistai basaarille. Kenkiä, laukkiua, huiveja, koruja, kippoja ja kuppeja. Kuumaa, hikistä ja markkinamiesten huutoja, tuloksena materiaali-ähky. Kokemus oli silti hyvä, koska emme olleet vanhan kaupungin basaarissa turistialueella, ei myyjät olleet niin agressiivisia. Basaarista suuntasimme kebabille ravintolaan ja sitten vyöryimme satamaan odottamaan lauttaa läheisille Prinssi-saarille. Tunnin lauttamatka kului rattoisasti, kolme nuorta miestä kikatteli nähdessään länsimaalaisia tyttöjä ja nappaili valokuvia "salaa".
Kyllähän sitä itsekin katsoisi, jos kaikki muut olisivat tummakulmaisia, tummahiuksisia, tummasilmäisiä ja sitten joukossa olisi kolme hassua länsimaalaista naista kummastuttamassa. Toisaalta on sanottava, että olemme saaneet olla hämmästyttävän rauhassa, kaikki ovat olleet kohteliaita, ystävällisiä ja avuliaita. Tässä maassa olen vähiten joutunut pelkäämään sitä että tavarani varastettaisiin, tai minua huijattaisiin ravintola-laskussa. Islamissa on osa lakia, ei tosin lain täyttymystä ja loppua niin kuin meillä.
Jokaisen pikkutytön unelma on päästä hevosajelulle söpöissä kärryissä istuen. Siispä ostimme lähes tunnin kiertoajelun saarella, missä ei ole autoja tai muuta julkista liikennettä kuin vain kymmeniä hevoskuskeja. Ajelimme ylös ja alas sypressipuiden ja palmujen, sekä hulppeiden vanhojen huviloiden reunustamia kujia. Kuumaan ilmaan sekoittui hevosen tuoksua ja merellistä huolettomuutta. Välimeri väkkyi kutsuvasti, mutta tyydyimme vain katselemaan sillä vesi oli melko likaista. Katoimme rantakiville hunajamelonia, persikoita, kirsikoita, boysenmarjoja ja pähkinöitä välipalaksi ennen lauttamatkaa takaisin mantereelle.
Tämä kaupunki on hillittömän iso. Uuvuttavan kuuma ja uusia ärsykkeitä antava ympäristö on välillä raskas vastaanottaa. Matkustaminen paikasta toiseen vie aikaa ja hiki liimaa vaatteet isolle. Kiitos Jasminin olemme pystyneet poimimaan paljon antoisaa kokemista ilman, että olemme vielä kertaakaan käyneet varsinaisesti turistien valtaamassa vanhassa kaupungissa. Tuntuu myös hyvälle majoittua täällä isossa tilavassa asunnossa, jonka varsinaiset asukkaat ovat nyt lomalla suomessa.
Päässäni on paljon ajatuksia, muttei vielä juurikaan tilaa sille mitä suomessa odottaa. Meri on suuri ja maailma avara.
Anni
Kyllähän sitä itsekin katsoisi, jos kaikki muut olisivat tummakulmaisia, tummahiuksisia, tummasilmäisiä ja sitten joukossa olisi kolme hassua länsimaalaista naista kummastuttamassa. Toisaalta on sanottava, että olemme saaneet olla hämmästyttävän rauhassa, kaikki ovat olleet kohteliaita, ystävällisiä ja avuliaita. Tässä maassa olen vähiten joutunut pelkäämään sitä että tavarani varastettaisiin, tai minua huijattaisiin ravintola-laskussa. Islamissa on osa lakia, ei tosin lain täyttymystä ja loppua niin kuin meillä.
Jokaisen pikkutytön unelma on päästä hevosajelulle söpöissä kärryissä istuen. Siispä ostimme lähes tunnin kiertoajelun saarella, missä ei ole autoja tai muuta julkista liikennettä kuin vain kymmeniä hevoskuskeja. Ajelimme ylös ja alas sypressipuiden ja palmujen, sekä hulppeiden vanhojen huviloiden reunustamia kujia. Kuumaan ilmaan sekoittui hevosen tuoksua ja merellistä huolettomuutta. Välimeri väkkyi kutsuvasti, mutta tyydyimme vain katselemaan sillä vesi oli melko likaista. Katoimme rantakiville hunajamelonia, persikoita, kirsikoita, boysenmarjoja ja pähkinöitä välipalaksi ennen lauttamatkaa takaisin mantereelle.
Tämä kaupunki on hillittömän iso. Uuvuttavan kuuma ja uusia ärsykkeitä antava ympäristö on välillä raskas vastaanottaa. Matkustaminen paikasta toiseen vie aikaa ja hiki liimaa vaatteet isolle. Kiitos Jasminin olemme pystyneet poimimaan paljon antoisaa kokemista ilman, että olemme vielä kertaakaan käyneet varsinaisesti turistien valtaamassa vanhassa kaupungissa. Tuntuu myös hyvälle majoittua täällä isossa tilavassa asunnossa, jonka varsinaiset asukkaat ovat nyt lomalla suomessa.
Päässäni on paljon ajatuksia, muttei vielä juurikaan tilaa sille mitä suomessa odottaa. Meri on suuri ja maailma avara.
Anni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)