Ei ole olemassa surullisempaa kuin pölyhuiskuja jatesakista myyva mies. No ehka toiseksi surullisinta on likaisesta termarista teeta myyva mies, muovimukikin suli kasiini ja voi olla etta mun mahakin suli kun oli ihan kuralla aamulla. (sitten rukolimme aamulla ja paranin niin ettei ole haitannut herkuttelua:) Kolmanneks surullisinta on sillan alla oleva kallis kalaravintola, minka ainoita asiakkaita olimme tanaan. Yes please, were are you from, welcame, extra prıce only for you...ja kaikki kavelevat viereiseen kalaravintolaan. Ravintolan sisaanheittajien tyo muuttuu yha epatoivoısemmaksi. Okei, myos nuppineuloja myyva vanha mies on hyvin surullista, niin ja sellaiset vaaleanpunaiset tanssivat ja laulavat elektroniset barbıe-lelut ovat surullisia. Niita voi ostaa metrotunnelista, niin kuin satoja muitakin hyodyllisia tavaroita.
Taman keskella seilaamme kuin kuningattaret.
Kerran olin todella toykea eraalle avuntarjoajalle. Sen jalkeen olen tehnyt parannusta: nielen kulttuurıshokkini ja olen kaikesta huolimatta ystavallinen ja kiva, vaikken ostaisikaan mitaan. Tama on kulttuuriero ja toisaalta, kun menemme hieman turistialueesta sivulle pain, ovat ihmiset hillitympia ja aidomman ystavallisia.
İloisempiin asioihin:
Kavin eilen kampaajalla Aasian puolella! Kampaamo ei ollut ihan halvinta laatua, mutta luulen etta olin silti ensimmainen lansimaalainen vaaleahapsinen nainen, jonka hiukset kampaajana toiminut mies on leikannut. Paneutuminen asiaan oli erinomaista ja milli kerrallaan hiukset saivat mallia varmoissa kasissa. Mikali asuisin taalla, hanesta tulisi ehdottomasti luotto-kampaajani, sen verran loistava oli lopputulos. Varsinkin, kun edellinen leikkaus tapahtui kynsisaksilla Sannan toimesta. Nyt oli laatu kohdallaan. Lopuksi oli kaksi miesta viimeistelemassa, apupoika nosti hiussuortuvan kerrallaan ja itse mestari kiharsi suoristusraudalla. Kampaajan asennot olivat kylla enemman rokkistaralle sopivia, mutta hyva show on toki tarkea asia.
Palveluammateissa toimivat ovat lahes kaikki miehia. Naisen asema lienee islamilaisittain erittain hyvalla tasolla taalla, mutta silti tama on miesten maailma. Kavimme tanaan vierailulla Hagia Sofiassa (bysantin ajalla kristillisen maailman keskus, sen jalkeen moskeija ja nyt museo) seka hulppeassa sinisessa moskeijassa. Muslimeilla ei ole tarjolla naiselle paljon, ei maan paalla eika taivaassa. Tai no, mokeija oli kylla kaunis mosaiikkeineen ja matto pehmea varpaiden alla. Onneksi on kuitenkin elava Jumala, jonka rakkaus valaisee tamankin naisen tien.
Jasminilla oli niin mukavaa olla kylassa, etta nyt on jo vahan ikava. Paiva oli silti oikein hyva taalla turistina turistien joukossa. Huomenna lennetaan Suomeen, aika on mennyt kasittamattoman nopeasti. Olen ollut totaalisesti muissa maailmoissa.
Anni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti