Niin sitä lennettiin läpi tuhkan ainakin kilometrin korkeudessa Saksan maalle. Vaikka kaikki alkumatkan suunnitelmat menikin uusiks mieli on ollut koko ajan tyyni ja onnellinen. Nopeasti unohtu muskarikäynnit ja workshopit katsellessa Saksan kumpuilevan vehreää maisemaa bussin ikkunasta.
Nyt ollaan matkalla, seikkailussa ja tässä, hetkessä.
Niin, ja kyllähän ikää kertyy matkallakin.
Paljon onnea Anni!
Toivottavsti nostamme tänään vielä maljan siulle Pariisin tummuvassa illassa.
Sanna
Iloisia yllätyksiä!
Muistoni frankfurtista eivät enää ole lainkaan ankeat. Kävin täällä viimeksi teininä, torkkumassa kohmeisena juna-aseman kopissa ollessani perheen kanssa reilillä. Nyt, kypsän kauniissa 26 vuoden iässä herään täällä tyytyväisenä eteeni avautiviin näkymiin. Reikäisistä lakanoista huolimatta aivan juna-aseman vieressä olevan hostellimme aamupala ylittää kaikki odotukset. Ikkunasta näkyy elämää: maalaripoikia vatapäisissä ikkunoissa, kutsuvia kahviloita, kukkakauppiaita, liikennettä: elämää. Oli hyvä levätä yö, paljon matkaa ja päänsärkyistä arkea takana. Nyt haluan vain tehdä pieniä päätöksiä, nähdä pienten alkujen päiviä.
"Katso, minä luon uutta, nyt se puhkeaa kukkaan ettekö huomaa?" - sanoo Herra. (vapaa Raamatunkäännös muistista, A.P)
Synttärisankari Anni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti