Doberdem.
Olemme vaihtaneet maata usein. Ajattelen etta uudelle maaperalle saapumisessa on aina kolme kovaa koota, milla paastaan alkuun. 1.Kartta 2.Kahvia 3.kysy apua. Sitten rinkat selassa tapotayteen bussiin ja hypataan jossainpain Sofiaa pois ja kas vain, taas loysimme oikean majapaikan. Kaupunkisuunnistuksessa olemme kehittyneet, vaikkakin kinastelu oikeasta ja vasemmasta jatkunee hamaan tappiin.
Oli kiva herata rauhassa tana aamuna, varsinmkin kun edellisena yona herasin aina muutaman tunnin valiajoin poliisin tuijotukseen ja popperoisena vilauttaa passin ennen uusia nokosia. Aamulla suunnistimme sitten muutaman ohjeistuksen avulla laheisille vuorille, jotka rajaavat taman rujon kauniin kaupungin. Ensin bussiin, sitten pois, sitten kysytaan apua, sitten saadaan nelja erilaista ohjetta vanhoilta pullonpohjasilmalaseja kayttavilta papparaisilta. (nama papat ovat parasta nahtavyytta taalla). Ystavallinen nuori mies joka ei puhu englantia lahtee nayttamaan reittia, mutta luovuttaa, hyppaa itse pois bussista ja pian olemme takaisin lahtopisteessa. Sitten tarppaa, super ystavallinen nainen taitaa englantia ja pian olemme halvassa taksissa. Maaranpaa saavutettu.
Ongelma kaksi. Hissi ei toimikaan, no kavelemme siis vuorilla ja syomme maukkaita evaita. (nama bulgariaiset herkut ovat happamia mutta maukkaita) Ei hataa, matkalla putoaa aina jaloilleen. Ainakin kun kolme saantoa typistaa yhdeksi kultaiseksi ohjeeksi: ei se mitaan.
Taman paivan siis vietimme solisevan vuoristopuron varrella kavellen. Nyt on ilta, askon huoneeseemme tupsahti kaksi ranskalaista miesta. Olin juuri pukemassa paalleni, en tiennytkaan etta meilla oli mixed room. Sitten vain muistetaan kultainen saanto: ei se mitaan. Nyt me mennaan kaupungille iltasuunnistamaan, se on tietty mielenkiintoista nailla kyrillisislla aakkosilla. Huomenna Plovdiviin yhdeksi yoksi jos Jumala suo ja sitten ihanaiseen Istanbuliin.
Tassa kaikki talla eraa, taalla Pitkanen, Sofia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti